Erilaisia tapauksia päivähoidossa, kenttä 23.1.2017

1.  Minussa se herättäisi hieman kummastusta siitä miksi niin pieni lapsi ei nukahtaisi enään kotona illalla. Mietin myös, että lapsi nukahtaa melkein heti lounaan jälkeen, niin ei häntä voi myöskään väkisin pitää hereillä ja kun miettii, että hän on ollut hereillä noin klo. 6. Kertoisin vanhemmille miten tärkeää riittävä uni on tuon ikäiselle lapselle (se on keskushermoston keskushermoston, oppimis- ja keskittymiskyvyn sekä elimistön immuunijärjestelmän ylläpitoon vaikuttaa). Vanhemmilla on myös herännyt huoli, ettei tarhassa kaikki ole hyvin. Sitä lähtisin miettimään ja selvittämään, jos ongelma on päivähoidossa niin missä siellä se olisi, että esim kiusataanko lasta vai mikä on.
2.  Minä olisin tottakai otetu tästä asiasta ja ottaisin sen kohteliaisuutena. Mutta, kun sitä miettii ammatillisuuden kannalta niin en voisi sitä tehdä, koska silloin minulla ei välttämätta olisi niin hyvä ammattietiikka eikä sitä pidettäisi suvaitsevana. Selittäisin perheelle mahdollisimman hienotunteisesti ja toivon heidän ymmärtävän asian.
3.  Minussa se herättäisi hieman hämmennysta, että miksi isovanhempi ei saisi tietää ja ajattelisin, että tottakai hänelle on kerrottu. Pyytäisin häntä puhumaan isoäidin kanssa asiasta ja siitä lääkityksestä. Koska uskon, että hänen olisi hyvä tietää, jos esimerkiksi lapsi on hänellä yötä. Lopuksi pahoittelisin todella paljon asiaa ja vannon, että tämä ei tule toistumaan.
4.  Kertoisin suoraan, mutta hienotunteisesti asiasta, että lapset eivät saa avata porttia. Samalla siihen liittäisin sen, että Jere oli aikonut kiivetä portin yli ja sanonut karkaavansa. Sanoisin Isälle, että voiko hän odottee hetken, että sanoo käsiheipat ja sitten he menisivät sivuun, koska olisi asiaa enkä haluaisi sanoa siinä ettei muut kuule.
5.  Miettisin onkohan lapsella kaikki hyvin kotona, jos nuo aamut olisivat tavallisia ja eikö äiti sano mitään vaan antaa noin tapahtua. ajattelisin myös eikä äidillä ole ketään kaveria tai sukulaista, joka voisi auttaa Jussin hoidossa. OSA 2. Siinä alkaisin jo huolestua siitä, jos äiti ei voi hyvin niin se voi heijastua lapsen hyvinvointiin myös. Voisin myös kysyä saisiko äiti ketään auttamaan hoidossa tai katsomaan pari päivää ja äiti siais rentoutoa.
6.  Aluksi juttelisin äidille (jos siis asia tiedetään etukäteen), että voisiko asiasta kysellä, että olisiko jollain perheellä lainata toisia luistimia. Ja hoitaisin asian anonyymisti esim. että eräällä perheellä teidän ryhmästä ei ole...Kertoisin myös, että ei siinä ole mitään noloa ja ymmärtäisin tilanteen täysin olisin empaattinen muutenkin.
7.  Minusta tuommoinen käytös lapsella olisi todella outoa ja äkkiä silmiin pistävää. Yrittäisin varmaan kysellä lapselta, että mistä on kuullut, että mummi on kuollut (onko siis mielikuvitusta tai vanhemmat kertoneet). Sitten päivän päätteeksi kysyisin onko mummi tai muu läheinen kuollut ja selittäisin tilanteen ja pyytäisin vanhempia juttelemaan Mimmin kanssa oli mummi kuollut tai ei.
8. Ensimmäisenä miettisin, että mitä kaikkea Lasse joutuu kotona kokemaan ja tottakai siinä tulisi sääli myös Lassen kannalta ja miksi hänen siisteydestä ei huolehdita. Voisin hetken aikaa tarkkailla vanhempia ja heidän käytöstä Lassen kanssa, kun häntä tullaan hakemaan esim. miten paljon heitä kiinnostaa lapsen asiat. Juttelisin ja kyselisin asiaa vanhemmilta. Jos heiltä ei tunnu saavan vastausta/kieltävät kaiken/vaikuttaa että ei kiinnosta ja Lassen ei ole hyvä olla kotona niin ottaisin yhteyttä lastensuojeluun. 

Havainnointi ja ruuanvalmistuspäivä

Olin eräässä ryhmäperhepäiväkodissa valmistamassa ruokaa. Aamulla, kun menin töihin puin työvaatteet päälle, pesin kädet ja aloin tehdä leipiä ja lämmiteltiin puuro valmiiksi työntekijän kanssa. Sitten 10 aikaan aloin lämmitellä keittoa, kaadoin maitoa laseihin sekä tein leipiä. Syömisen jälkeen täytin astianpesukoneen ja tyhjensin ostoskassit ja lähdin kotiin.

Havainnoinnin lasten arjesta tein samassa paikassa. Siellä oli monen ikäisiä lapsia, joten se oli erilaista, mutta keskityin pienenpiin lapsiin. Pienet lapset olivat vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa paljon ja vuorovaikutus näytti sujuvan ongelmitta, sitä oli ilo seurata miten kaikki tulivat toimeen keskenään. Pienten lasten liikkumista en päässyt itse seuraamaan, mutta kuulin muilta työntekijöiltä, että he olivat reippaita, jaksoivat hyvin kävellä ja pihalla oli reippaasti leikitty. Uskon sen olevan totta, koska lapsilla oli kova nälkä tullessa ulkoa ja heillä olivat punaiset. Ja olen kuitenkin olen seurannut lasten liikkumista, kun olin noin 2.5kk tarhassa harjoittelussa. Pienten lasten syöminen tapahtuu lusikalla tai ihan pieniä lapsia syötetään. Pääsin itse myös syöttämään. Ruoka pitää myös muussata pieneksi, jotta se olisi helppo syödä ja niellä. Pienet lapset osasivat puhua lyhyitä sanoja ja puhe oli suurimmaksi osaksi semmoista, että siitä sai selvää. Ihan kaikista pienemmät eivät puhuneet, mutta kommuinoivat muuten eleillä ja eri huutamalla.

Varhaiskasvatukseen perehdytys

Varhaiskasvatuksessa on kymmenen tavoitetta. Valtakkunnallisista tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteet ohjaavat varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa, toteuttamista sekä sen arviointia. Alla on lueteltu varhaiskasvatuslain varhaiskasvatuksen tavoitteet.

1) Edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia.
2) Tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista.
3) Toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset.
4) Varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö.
5) Turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä.
 6) Antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.
 7) Tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä.
 8) Kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;
9) Varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.
10) Toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Nokian varhaiskasvatuksen arvot

Sensitiivisyyteen- Kasvattaja on herkkä lapsen tarpeille sekä kuuntelee lasta. Hän myös pystyy asettumaan fyysisesti lapsen tasolle. Hän on tasa-arvoinen, kunnioittava, empaattinen, ymmärtää lapsen osallisuuden merkitysen sekä osaa mukauttaa toimintansa erilaisiin tilanteisiin.
Kasvatuskumppanuus- On jaettu kasvatustehtävä kodin ja hoitohenkilökunnan kanssa, joka tukee kasvunkehitystä. Huoltajilla on tottakai ensisijainen kasvatusoikeus ja vastuu, kun taas varhaiskasvattajilla on koulutuksen tuoma tieto ja osaaminen. Lapselle tehdään myös vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelma.
Turvallisuus- Lasten turvallisuus on psyykkistä ja fyysistä. Lapset ja vanhemmat voivat luottaa kasvattajien olevan läsnä ja he auttavat tartpeen tullen. Myös säännöllinen päivärytmi, säännöt ja rutiinit lisäävät turvallisuutta. 
Kestävä kehitys- Vastuulliseksi oppiminen aloitetaan jo varhaiskasvatuksessa, koska se vaikuttaa pitkälle aikuisikään asti. Lapselle korostetaan konkreettisia asioita mm. kavereista huolehtimista, ympäristön tutkimista sekä kestävämpien arkikäytäntöjen luomista. Varhaiskasvatus on järjestetty siten, että se kuormittaa vähän ympäristöä ja siellä kuunnellaan lasta.

Varhaiskasvatusympäristö

Varhaiskasvatusympäristöllä tarkoitetaan lapsen fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuutta. Siihen kuuluu rakennetut tilat, lähiympäristö sekä toiminnallisesti eri tilanteisiin liittyvät psyykkiset ja sosiaaliset ympäristöt sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Sen pitää myös oppimiseen innostava, monipuolinen sekä tilanteen vaatiessa joustava. 

Päivähoitojärjestelmän kehitys

1.Suomalainen päivähoitojärjestelmä on alkanut kehittyä Suomessa sotien jälkeen aikakauteen, jolloin rakennettiin myös muita yhteiskunnallisia perusteita. Se alkoi kehittyä, koska maalta alkoi tulla voimakasta muuttoliikettä kaupunkeihin ja naiset menivät töihin myös kodin ulkopuolelle. Niin tuli tarvetta päivähoitopaikoista erityisesti Etelä-Suomessa.

2.Päivähoidon yhteiskunnallisia tehtäviä on tukea perheitä, lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista, turvata lapselle lapsuus, tasa-arvo, jossa mahdollistetaan naisen ja miehen tasa-arvoinen osallistuminen asioihin sekä ennaltaehkäistä oppimisvaikeuksia sekä auttaa jokaista lasta oppimaan sekä ohjata häntä. 
3. Vuodesta 1917 lastentarhat olivat kouluhallituksen alaisuudessa. Päivähoitoa ohjasi köyhäinhoitolaki vuodesta 1923 eteenpäin. Vuoden päästä tuli hallinnollinen siirto, jossa lastensuojeluasiat siirtyivät sosiaaliministerön alaisuuteen. Vuonna 1927 voimaan tuli laki lastentarhain valtionavusta, joka myönsi valtion apua vuodesta 1919 perustetuille laitoksille. Vuodesta 1936 tuli voimaan lastensuojelulaki, tällöin päivähoitojärjestelmä rakennettiin vahvasti lastensuojeluksen näkökulmasta. Tämä kesti noin 40-vuotta, kunnes  laki ja asetus päivähoidosta astuivat voimaan 1.4.1973. Virallisesti vuosia 1967–1972 voidaan pitää päivähoitolain syntymisenä. Toinen keskeinen ajankohta on vuodet 1984–1996, jolloin päivähoitolakiin lisättiin säännökset subjektiivisestaoikeudesta. 
4.Päivähoito käsitte on tilanne, jossa vanhempien työpäivän tai opiskelun ajaksi lapselle on oltava paikka, jossa hänestä huolehditaan, häntä hoidetaan ja hoivataan. Kun taas varhaiskasvatus tarkoittaa käytännön kasvutyötä. Niiden merkitys nykyään on tukea lapsen kasvua ja kehitystä lapsen tarpeiden mukaan.
5.Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan nykyään usein formaaliin, yhteiskunnan palvelujärjestelmän tarjoamaan ammatilliseen hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen. Esiopetuksella tarkoitetaan kuusivuotiaille lapsille lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen opettelua, joka helpotti kouluun menoa.
6.Varhaiskasvatusten koulutuksia ja tutkintoja kuvaa monimuotoisuus ja osin myös hajanaisuus niin tutkintojen suorittamisen tavoissa kuin koulutustaustojen ja -tasojen osalta.  Heidän koulutus perustuu kasvatus- ja varhaiskasvatustieteeseen.Useimmat ovat valmistuneet/valmistuvat yliopistosta, ammattikorkasta sekä toiselta asteelta. 
7.Lähihoitajalla on tärkeä rooli niin varhaiskasvatuksessa, kuin esikoulussa. Hänen työnkuvaan kuuluu perushoidolliset tehtävät, leikittäminen, hoivaaminen, ulkoilua, sekä autetaan pukemisessa ja riisumisessa.

Lapsen turvallinen leikkiympäristö

Mielestäni leikkivälineet olivat turvallisia, myös verrattaessa teoriatietoon. Piha-alue on myös itsessään turvallinen, koska se on aidattu alue ja siellä näkee hyvin missä lapsi menee. Löysin myös leikkivälineistä lappset-merkin. Päätin myös ajan kuluksi testata isoa kiipeilytelinettä ja toimi moitteetomasti. Iso plussa on, kun kiipeilytelineen, keinujen ja liukumäen alla on punainen vähän karkea ja pehmeä "matto" niin jos lapsi kaatuu niin ei kaadu suoraan kovalle hiekalle, tykkäsin siitä. Ne ovat myös turvallisia koska esim keinujen ja kiikkujen ympäsillä ei ole mitään mihin lyödä pää, jos sattuu putoamaan ja siinä on myös alla pehmuste.Muutoksena poistaisin pari isoa kiveä sieltä sekä pari ylimääräistä rautatankoa, koska pienet voivat kaatua sekä laittaisin lamppupylvääseen jotkut suojat, ettei lapset laita siihen kietään talvella. 

Puisto on mielestäni suunniteltu ihan siitä 1,5-vuodesta aina sinne 9-vuoteen asti. Leikkikenttä oli todella iso, joten sinne mahtuu paljon lapsia. Oma arvioni olisi noin 20-lasta. Se kehittää lapsen sosiaalisuutta, jos ja kun usein siellä on toisia lapsia myös leikkimässä. Se kehittää myös motorista, koska kiipeily vaatii lihaksia ja siellä voidaan harjoitella karkeaa motoriikkaa (=isojen lihasten hallintaa). Ja tottakai se kehittää samalla myös fyysistä, koska se on liitoksissa motoriseen ja aivoihin.

Lapsen oikeuksien päivä

                           Lastenoikeuksien päivä 20.11

Lasten oikeuksien julistuksessa vedotaan mm. lasten vanhempiin, paikallisiin viranomaisiin, vapaaehtoisiin järjestöihin sekä maiden hallituksiin. Se on tehty siksi, että ne tunnustaisivat oikeudet/periaatteet ja pyrkisivät turvaamaan niiden kunniottamisen lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden kautta, seuraavien 10 periaatteiden mukaan.

1. Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.
2. Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.
3. Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.
4. Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon
5. .Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.
6. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.
7. Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.
8. Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.
9. Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään
10. Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.

 Omasta mielestäni lastenoikeuksien julistus tarkoittaa, että lapsille on tiettyjä oikeuksia ja, että lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti riippumatta ihonväristä, kulttuurista, ulkonäöstä, varallisuudesta yms. Lähihoitajan työssä nämä näkyvät erilaisuuden hyväksymisenä ja lasten kunnioittamisena taustoista riippumatta. Kaikista ei silti pidä tykätä, mutta kaikkia pitää pystyä hoitamaan asiallisesti ja asianmukaisesti.

Haastattelemani henkilö kokee lapsenoikeuksien julistuksen mukavana ja hyvänä asiana, sillä siinä muistutetaan tärkeistä asioista lapsen kannalta. Ja siinä ilmaistaan asiat lapsen puolesta joka ei välttämättä osaa puhua tai ilmaista asioita vielä. Perheemme arjessa ei se näy mitenkään erikoisesti. Kohtelemme lapsia aina samalla tavalla. Kerrostalomme pihassa kyllä liputetaan, joka on hienoa

Moikka,

Minun nimeni on Minttu olen 16/-99 vuotias. Asun Myllyhaassa, Nokialla. Perheeseeni kuuluu äiti, minä ja pikkuveli, joka aloitti nyt ylä-asteen. Minä harrastan apurikoulutusta, pyöräilyä kesällä sekä kerään historiaan liittyvää tavaraa, kirjoja, leffoja ja lehtiä. Tykkään myös askarrella, laulaa ja soittaa kitaraa, jossa en ole kuitenkaan kovin hyvä...vielä.  Valitsin tämän alan, koska tykkään työskennellä ihmisten kanssa ja lähellä ihmistä. Lukion valitsin, koska olen suhteellisen fiksu ja uskon pärjääväni ja siitä on valmiudet todella moneen paikkaan.

Kouluni kävin Nokianvirran koulussa, josta pääsin 10-luokalle ja siitä lähihoitajan kaksoistutkintoon tänne Nokialle. Opettajilta odotan tiettyä rauhallisuutta ja huumorintajua. Mutta ei liian rentoa, ettei homma karkaa käsistä. Innolla odotan uusia asioita ja haasteita.